tiistai 5. heinäkuuta 2011

HS: Romanien pitkä orjuus selittää kerjäläistenkin käyttäytymistä

Kesän myötä maahamme tullut uusia romanikerjäläisiä täällä jo pidempään oleskelleiden lisäksi. Monet suomalaiset ihmettelevät, miksi vielä 2000-luvulla on ihmisiä, jotka kerjäävät ammatikseen kaupunkiemme kaduilla. Minkälainen tausta heillä mahtaa olla? 

Romanian valtion edeltäjillä Valakian ja Moldavian ruhtinaskunnilla on synkkä osa romanien historiassa. Romaneja pidettiin kauppatavarana jo silloin, kun heidät 1300-luvulla ensi kerran mainittiin Valakian asiakirjoissa.
Orjuutukseen oli syynsä: Erinomaisina metallityöläisinä tunnetut romanit haluttiin sitoa paikalleen. Toisaalta kirkko, luostarit ja yksityiset pajarit halusivat saada vähään tyytyviä työläisiä ja palvelijoita laajoille omistuksilleen. 

Romaniorjat luokiteltiin omistajiensa ja tehtäviensä mukaan. Ylimystöllä oli omat orjansa; muut olivat joko luostareiden tai pajarien omistamia.
Orjilla oli monia ammatteja. Lingurarit veistelivät puisia lusikoita, ursarit olivat karhunkesyttäjiä sekä seppiä, rudarit ja aurarit rehkivät kaivostyöläisinä ja kullankaivajina.
Mahtavalla pajarilla saattoi olla satakin orjaa, jotka askaroivat muun muassa kokkeina, ajureina, tallipoikina, räätäleinä, puuseppinä, lastenhoitajina ja kamaripalvelijoina.
Orjien kohtelu oli yleensä julmaa. Lautasen rikkonut kotiorja saattoi saada rangaistukseksi sata ruoskaniskua. Omistaja saattoi periä tai myydä, lahjoittaa tai vaihtaa orjiaan miten halusi. Orjan puoliso joutui itsekin orjuuteen, ja orjanaisen vauva koki saman kohtalon. 

Laki suojeli orjan henkeä, mutta säädös toteutui vain paperilla. Orjan hidasta kiduttamista kuoliaaksi ei pidetty rikoksena. Orjien lapset voitiin myydä vielä 1700-luvun puolivälissä.
Lainsäädäntöä ryhdyttiin uusimaan vuonna 1826 Venäjän valloitettua ruhtinaskunnat. Uuden lain mukaan viimeisetkin vapaat romanit, muun yhteiskunnan ulkopuolella eläneet netotit, piti orjuuttaa. Romaninaisista vain tummat netotit olivat välttyneet joutumasta jalkavaimoiksi tai raiskatuiksi.
Orjuuden vastustus lisääntyi 1800-luvulla Euroopassa, ja uudet aatteet levisivät ruhtinaskuntiinkin. 

Romanialainen valtiomies Mihail Koga{cechlniceanu kirjoitti 1800-luvun alkupuolen kokemuksistaan: "Nuoruudessani näin Iasin kaupungin kaduilla ihmisiä, joilta oli kahlittu kädet ja jalat; toisilla oli ruuvipuristin otsalla, toisilla metallipanta kaulassa. Julmia kurituksia ja rangaistuksia, kuten nälkiinnyttäminen, nuotion yllä riiputus, eristysvankeus ja alastomana lumeen tai jääkylmään jokeen heitto. Sellainen oli mustalaisparkojen kohtalo."
Vanhat tavat näkyivät kuitenkin esimerkiksi lehden myynti-ilmoituksessa: "Kuolleen serdarin Nicolai Nican pojilla ja perillisillä on Bukarestissa myytävänä kaksisataa mustalaisperhettä, joiden miehet ovat lähinnä lukko- ja kultaseppiä, suutareita, muusikkoja ja maatyöläisiä. Kerralla ei myydä alle viittä perhettä."
Lopulta jotkut suurpajarit havahtuivat uuteen aikaan. Prinssi Alexandru Ghica vapautti kerralla omistamansa 5 500 orjaperhettä. Myös Moldavian ja Valakian kirkot vapauttivat orjansa. 

Orjuus lakkautettiin Moldaviassa vuonna 1855 ja vuotta myöhemmin Valakiassa. Kun ruhtinaskunnista vuonna 1864 muodostettiin Romanian valtio, myös maaorjuus lakkautettiin ja entisille maaorjille (etnisille romanialaisille) jaettiin maata. Osa entisistä romaniorjistakin sai osansa.
Arvioidaan, että vapautuksen aikoihin ehkä jopa puolet maailman romaneista asui Romaniassa. Siten noin puolella maailman romaneista on perintönään 500 vuoden orjuus. 

Vapautuksen jälkeen romaneja lähti maasta suurin joukoin, koska monet pelkäsivät orjuuden palaavan. Entisten orjien tilanne oli lohduton. He olivat puilla paljailla, ja hyvin usein heidän oli palattava entisten isäntiensä alaisuuteen.
Joitakin toimeentulon lähteitä kuitenkin oli. Romanit saivat vaatimatonta elantoa metallitöistä ja pikkutarvikkeiden valmistuksesta. Hevoskaupat taas kannattivat paremmin. 

Romaniassa vallitsi siis jonkinlainen alkuperäisasukkaiden ja romanien välinen taloudellinen symbioosi. Romaneilla on aina ollut tärkeä asema ikivanhojen kansanperinteiden ja riittien säilyttäjinä.
Aikoinaan Romaniankin yhteiskunta muuttui ja perinteiset romaniammatit katosivat. Valtaan nousseet kommunistit halusivat sulauttaa romanit valtaväestöön. Monista tuli tehdas- ja hanttityöläisiä. Nyt nämäkin työt ovat kiven alla. 

Useilla romaneilla on mutkaton asenne kerjuuseen: työ kuin työ. Se, jolla on, on velvoitettu antamaan niille, joilta puuttuu. Näin tekevät romanit keskuudessaan, ja näin he olettavat muidenkin tekevän.
On olemassa muitakin kulttuuripiirteitä, jotka tekevät kerjuusta luontevaa. Romaniassa on tapana, että kirkon edessä odottelevat kerjäläiset saavat jumalanpalveluksen jälkeen almun. Hyvä teko on molemminpuolinen: almun antaja saa tilaisuuden olla hyvä kristitty. 

Tutkimusten mukaan vapautettujen orjien jälkeläiset kantavat esi-isiensä iestä hyvinkin kauan. Tällaisen väestön käyttäytymisessä voi näkyä hyökkäävyys. Toisaalta voi ilmetä epäuskoa omiin kykyihin ja joskus jopa lapsenomaista avuttomuutta.
Väestön usko itseensä saadaan palautumaan vain tehokkailla tukitoimilla. Romanian romanit ovat kuitenkin aina jääneet ilman tukea. Asiaa ei helpota sekään, että heidän 500 vuoden orjuutensa on yhä melkein tabu Romaniassa. Vain joissakin koulukirjoissa siitä saatetaan mainita parilla rivillä.

Erkki Särö/HS

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka on perehtynyt romaniankieliseen kirjallisuuteen, Romanian historiaan ja itse maahan. 

Helsingin sanomat 13.6.2009

torstai 23. kesäkuuta 2011

Taistelu uuden sosiaalikeskuksen puolesta jatkuu juhannuksena

Väkeä noudetaan uuteen sosiaalikeskukseen Sörnäisten piritorilta 19.00, 19.30, 20.00, 20.30 ja 21.00.
 
pe 24.6
21.00 Alkuinfo+ruokaa
Myöhemmin musiikkia.
 
la-su
11.00 Aamiainen
12.00 eteenpäin työpajoja ja muuta
 -tatuointipaja
 -rumpuryhmä-työpaja
 -distropöydät
 -presentaatio espanjan yleislakosta vuonna 2010
 -lakituki-info
 -pyöräpaja (tuokaa jämäpyörät mukana)
 -Freeshop (tuokaa turhat vaatteet ja tavarat kiertoon)
17.00 Talokokous + ruoka
Myöhemmin leffoja ja dokumentteja ja musaa.
 
Ohjelma tarkentuu perjantaihin mennessä.
 
Reclaim the City, perkele!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Satama, väkivalta ja tukariraivo

Olen kiireessä joutunut vastailemaan eri blogeihin kuten tähän ja Helsingin Sanomien keskusteluun omia mietteitäni Sataman ja romanien tueksi tehdyistä iskuista. Väkivalta, niin kuin kaikki muukin valta, ahdistaa minua. Koulukiusaaja aikoinaan pisti starttipistoolin minun ohimolleni ja minä luulin sitä oikeaksi. Olen antanut hänelle anteeksi. Hän kuitenkin pyrki kansanedustajaksi ja keräsi valtavasti ääniä, ne eivät tosin paikkaan riittäneet. Kukaan hänen tuhansista äänestäjästään ei ottanut esille tätä aikaisempaa väkivaltatapausta eikä muutakaan, vaan he uskoivat, että Kari on muuttunut mies. Kuitenkaan kukaan ei ole vaatinut Kristillisdemokraattiselta puolueelta anteeksipyyntöä tai kannanottoa.

 Miten Sosiaalikeskus Satama voisi tarpeeksi vakuuttaa, ettei ole väkivallan asialla. Kaikki Sataman toimijat voivat ainoastaan sanoa "ei, ei ja vielä kerran ei". Toisenlainen mielipide saattaa johtaa siihen, että on poliisi tekemässä kotietsintää. Tästä on aiempia kokemuksia. Siksi on typerää kysyä mitään yhteistä lausuntoa, kun mahdollisesti osa Sataman käyttäjistä on vaiennettu.

Satamassa on turvallisempien tilojen ohjeisto, jonka mukaan väkivallantekijää ei pelkästään tyydytä poistamaan paikalta, vaan hänen kanssaan keskustellaan. Satama antoi toimintakutsun kesäkuussa, kuitenkin "anarkistien" toimista osa oli tapahtunut paljon aikaisemmin. Miten kesäkuussa tehty toimintakutsu voi olla yllykkeenä huhtikuisille kivienheittelyille?

Minä itse epäilen, että nämä anonyymit anarkistit ovatkin oikeasti uusnatseja. Uusnatseja ei kiinnosta sivullisten turvallisuus, kuten vuoden 2010 Pride-iskusta voidaan päätellä. Kun huhtikuussa poliisiautoa kivitettiin, talo oli pimeänä (sattumalta hortoilin siellä puolen yön aikaan) ja talolla oli vaivana monenlainen lapsellinen ilkivalta, kuten esimerkiksi lukkojen liimaaminen umpeen. Ilmeisesti samat tyypit julkaisivat tiedotteen, jossa Al Qaidan edesmennyt jäsen ylisti Pasilan pommia.

Sananen pommista

Pommi oli järjetön. Vaikka se oli virittämätön, pommi voi räjähtää tärinästä. Kotitekoiset pommit ovat arvaamattomia, niin kuin esimerkiksi Myyrmannin pommimiehen pommi, joka räjähti ilmeisesti vahingossa ja jopa tehdastekoiset pommit ovat arvaamattomia. "Jos osaa leipoa kakun, osaa tehdä pommin". Pommin teko on helppoa, mutta sen liikuttelu on vaikeaa, aivan kuin täytekakunkin. Jos minä tekisin pommin, tekisin sen paikan päällä ja pitäisi olla kauko-ohjattava robotti, joka tekee työn. Petri Gerdtin lisäksi mielessäni on Lapuan patruunatehtaan räjähdys.

Sananen romaneista 

Minua on kehotettu majoittamaan romaneita kotiini. Merkillepantavaa on se, että vaikka koko ajan valitetaan kerjäyksen aggressiivisuudesta, kukaan romani ei ole pyytänyt minua majoittamaan häntä luokseen, koskaan. Mielenkiintoista on, pitäisikö tällä tavalla yksityisesti järjestää esimerkiksi puolustusmenot, YK:n ja EU:n jäsenmaksut. Maksakoot ne, jotka haluavat armeijan. Maksakoot ne, jotka hinkuavat EU:iin. Miksi nämä tukarit eivät ikinä ehdottele tällaisia Kataisille ja muille? Miksi ainoastaan ulkomaalaisten asuttaminen muodostaa poikkeuksen? 
Tämänkin takana on persutyyppisesti antaa esimerkiksi jokin absurdi tilanne vastapuolen saamiseksi näyttämään huonolta.

pommi-iskuista mielipidettä...

aktio solidaarisuudeksi satamalle meni pahasti mönkään. Sataman toimintakutsu ei todellakaan tarkoittanut mitään tällaista. Ihmishenki, ihmisyys itseisarvona, tasa-arvo ( oikeus elää ja olla pelkäämättä henkensä puolesta) ja suvaitsevaisuus ovat Sataman arvoja, eivät pelko ja väkivalta.
En ymmärrä millä tavalla tämän on katsottu auttavan Satamaa ponnisteluissa avoimen ja autonomisen sosiaalikeskuksen luomiseksi, ja mua surettaa kamalasti tää tilanne. Miten tästä eteenpäin, kun media yrittää koko ajan kaivaa joko tuomitsemista tai hyväksyntää pommeille, räjähtämättömille kuitenkin luojan kiitos. Satama ei erilaisia ihmisiä täynnä olevana porukkana voi tuomita eikä hyväksyä, vain toivoa että iskun tekijät miettii ens kerralla ja että mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa keskityttäisiin motiiveihin ja taustatekijöihin tällaisille iskuille. Kuten Takkuun lähetetyssä tiedotteessa sanottiin, he halusivat saada poliitikot tuntemaan sitä samaa pelkoa jota miljoonat ihmiset tuntevat joka päivä väkivaltamonopolin ja poliisivaltioiden hallitsemassa maailmassa.
 Mutta, Solidaarisuusiskua olisi pitänyt katsoa vähän pidemmälle ja yrittää nähdä sen seuraukset. Ymmärtää, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja viha vihaa. Suuttumusta täytyy osata kanavoida ja tuoda ilmi eri tavalla, niin että siitä voi keskustella ja löytää sen syyt. Tällainen väkivallanteko synnyttää vaan vastustusta asialle jota se yritti puolustaa. Aktioita ja iskuja jotka herättävät keskustelua, rakentavaa sellaista joista jää ulkopuolelle hipit menkää töihin-tyyppiset naiivit läpät, ja tuovat huomiota suomalaisen yheteiskunnan ratkaistavissa oleville ongelmille voi ja täytyy tehdä muillakin tavoin kuin väkivallalla uhaten.

täällä on jonkun hyvää analyysiä pommi-iskuista.

http://www.vallankumous.org/blogi/2011/06/08/pomminheittaja-anarkisteista/
täällä on hyvää analyysiä pommi-iskuista.

http://www.vallankumous.org/blogi/2011/06/08/pomminheittaja-anarkisteista/

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

JOOSE KESKITALON JA IIDA UMPIKUJAN KEIKKA OLI MAGEE

... ja mikä fiilis! soundi särisi mut se ja aggren pörinä toi omaa maustetta tunnelmaan. pari kuvaa:
iida lauleskeli täysil ja mikko vieressä myhäillen. jälkeenpäin kiittelivät keikasta, ja sataman järkkärit oli kans mielissään. Saletisti kuullaan iidaa viel uusiks satamassa tai siellä seuraavassa sosiaalikeskuksessa.
... ja joose oli tietty mieletön. Joosen olemus, soundin säröisyys ja kynttilät oli uskomaton yhdistelmä, meitsi istu eturivissä ihan jossain muissa sfääreissä musiikin pauloissa!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Toimintakutsu sosiaalikeskusten ja vapaan liikkuvuuden puolesta

Kutsua sopii levittää!

Päivitetty 26.5.
Tämä on toimintakutsu 1.6. alkaen itseorganisoituville pienryhmille
toimimaan sosiaalikeskus Sataman ja romaneiden, sekä
sosiaalikeskustoiminnan ja vapaan liikkuvuuden puolesta. Tällä
hetkellä Helsingin sosiaalikeskustoiminta kaipaa ihmisiä osallistumaan
talon aktiiviseen puolustamiseen niin Satamassa kuin Helsingin
kaduilla. Myös kodittomaksi jäävät romanit tarvitsevat tukea ja
solidaarisuutta. Seuraavien päivien aikana toivomme näkevämme
monenkirjavia tapoja toimia, kuten kannanottoja, debatteja,
performansseja sekä spontaaneja mielenilmaisuja. Tapoja toimia on yhtä
lukuisia kuin toimijoita.

Sosiaalikeskus Sataman vuokrasopimus on irtisanottu 1.6.2011 alkaen.
Talo on toiminut kahden vuoden ajan autonomisena omaehtoisen
kulttuurin toimintakeskuksena Helsingin Kyläsaaressa.
Sosiaalikeskuksesta on muotoutunut ruohonjuuritason poliittisen
toiminnan kohtaamispaikka, ja viikoittaisten kahvila- ja
pyöräpajatoiminnan lisäksi siellä on järjestetty erilaisia työpajoja,
teatteritoimintaa, konsertteja ja tapahtumia. Sosiaalikeskuksen
pihalla on ollut kaikille avoin leirialue, jossa on lähinnä
majoittunut Romanian romaneita. Satama on tarjonnut leirissään tilan
majoittua sekä mahdollisuuden käyttää talon fasiliteetteja.

Helsingin kaupunki on ehdottanut aselepoa 25.5. sosiaalikeskuksen
vuokralaisen Vapaa Katto ry:n ja kaupungin välille. Kaupunki on
luvannut odottaa häädön kanssa vähintään 6.6. asti, jolloin
kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan romanikysymystä ja Vapaa
Katto ry on luvannut olla valtaamatta taloja tähän saakka.
Luultavimmin häätö on edessä 7.6., minkä jälkeen talo puretaan
välittömästi. Viralliseksi syyksi vuokrasopimuksen irtisanomiselle on
ilmoitettu talon huonokuntoisuus, mutta on ilmiselvää, että ongelmaksi
on muodostunut pihan romanileiri.

Romanikeskustelussa on pohjimmiltaan kyse ihmisten oikeudesta
vapaaseen liikkuvuuteen. Romanian romanit ovat Euroopan syrjityin
vähemmistö. He tulevat köyhistä olosuhteista ja ovat ensimmäisiä,
jotka joutuvat kärsimään kapitalismin syvenevästä kriisistä.
Romaneille köyhyys ei ole valinta, mutta tästä huolimatta niin heillä
kuten myös kaikilla muillakin Ihmisillä on vapaus päättää omasta
elämästään itse. Kaupunki on hankaloittanut romanien asettumista
Helsinkiin kaikin mahdollisin tavoin, ja nyt Sataman häädön yhteydessä
romanit jäävät taas vaille paikkaa olla ja asua.

Itseorganisoidut tilat ovat viime vuosina kohdanneet repressiota
lisääntyvän kontrollin rajoittaessa kaupunkitilaa ympäri Europpaa.
Sataman häädön vastustamisessa ei ole kyse vain yhden tilan
puolustamisesta, vaan kamppailusta gentrifikaatiota ja elämän
kaupallistumista vastaan. Taistelun ohessa luodaan
solidaarisuusverkostoja niiden välillä, jotka eivät suostu
passiivisesti alistumaan kapitalistisen yhteiskunnan apatiaan.

Jos Helsingin kaupunki onnistuu häätämään Sataman, järjestetään samana
iltana mielenosoitus, joka alkaa Hakaniemen torilta. Lisäksi Vapaa
Liikkuvuus -verkosto järjestää 6.6. Senaatintorilla tukitapahtuman
Itä-Euroopan romaneille kello 15.00 alkaen. Tarkempia tietoja
tulevista tapahtumista päivitetään Sataman nettisivuille. Jos kaipaat
tukea pienryhmätoimintaan, tule käymään Satamassa, ota yhteyttä
Sataman sähköpostiin tai sosiaalikeskuksen lakitukeen, jota hoitaa
Anarkistinen Musta Risti. Lakituelta voi kysyä neuvoa ja ilmoittaa
mahdollisista kiinniotoista.


Yksi häätö ei meitä pysäytä! Autonomia ja solidaarisuus!

Lisätietoja
Sosiaalikeskus Satama
Kyläsaaren katu 11, Helsinki
sosiaalikeskushki[at]gmail.com
satama.org
lakitukinumero: 0466211701

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

satama valmistautuu häätöön...

ruuvit naulat vasarat hukassa ja sähköt katkaistu. mut kyl tää tästä, ei olla lähössä minnekään!
ollaan kokoustettu urakalla taas, kokoustettu kokouksesta, kokoustettu, ja taas kokoustettu kokouksesta, ja tänään taas uusi kokous kokouksesta. kun toimitaan yhdessä ison porukan kanssa jossa kaikki on erimieltä asioista on vaikeaa mahduttaa kaikki yhteen tuntiin ja yhteen puheenvuoroon, mutta samaa päämäärää kohden toimitaan niin kylllä ne ratkaisut ja toimintamallit sieltä ennen pitkää aina löytyy.
ja spontaanius on aina hyvästä, kuka se sanoikaan että vallankumoukset on aina spontaaneja ja niitä edeltää ja jälestää aina sekasorto ennen kuin mitään hyvää voi syntyä? siinä totuuden siemen joka kaikkien tulisi muistaa. sosiaalikeskus on jatkuvassa kriisitilassa, voidaan siis sanoa että ollaan matkalla johonkin rakentavaan ja kestävään hyvään? filosofointia näin aamusta..

tänään juttelemaan nuorisoasiainkeskukseen, katotaan mitä sieltä taas tulee.
miks on joskus sellanen olo et kiukuttaa? onko se kiukkua jolla on vissi ja vakava syy joka kertoo epäkohdista vaan vain kiukuttelua? kyllä mä uskon että tässä toimitaan yhteisen hyvän eteen, olkoonkin sitten marginaalista (tai ylhäältä tai alhaalta päin marginalisoitua) mutta eikö monimuotoisuus tee rikkaan yhteiskunnan?

tiistai 17. toukokuuta 2011

OI OI SATAMABLOGI AVATTU

satama-memoirs on nyt täällä.
tänne kirjottelee sekalainen sakki fiiliksiään mietteitään ja hallusinaatioitaan sosiaalikeskuksen toiminnasta, toimijoista, periaatteista, tai muuten vaan fiiliksistä tai vaik täyttä fiktioo jos siltä tuntuu.

kaikki nimet on muutettu anonyymiyden säilymiseks ja henkilöitymisen välttämiseks.

kunnes kaikki tilat ovat vapaita!